perjantai 7. joulukuuta 2012

Käsityöläisserkukset Köylypolven kansakoululla



Minna ja Riikka tuumaustauolla joulukaupan rakentamisvaiheessa

Joulun alla tapahtuu Eurassakin kaikenlaista jännittävää: kotien yhteydessä olevat käsityöläisten työ- ja liiketilat avaavat ovensa erilaista joulutunnelmaa etsiville. Kiukaisten Köylypolven kulttuurimaisemassa avataan 8.12. kahden käsityöläisserkuksen yhteinen lahjapuoti. Serkuksista toinen on Minna Haaparanta ja toinen olen minä.

Köylypolven entisellä kansakoululla asuva Minna-serkkuni ja minä päätimme tänä jouluna luoda yhteistuumin tunnelmallisen joulupuodin Minnan kotiateljeen yhteyteen. Vietimme lapsena paljon aikaa yhdessä, mutta aikuisiällä yhteydenpito väheni. Suuri intohimo, harrastus sekä arvostus käsillä tekemisen taitoon sai meidät uudelleen yhteen. Olemme nyt osa-aikaisia käsityöläisiä, ja kummallakin on oma toiminimi: Minnan Käden jälki on perustettu vuonna 2011 ja minun Fiinariinani 2010.

Köylypolven entinen kansakoulu
Vuonna 1882 rakennetun entisen kansakoulun seinien kätköissä Minna loihtii erilaisia taidelasitöitä tiffany- ja sulatustekniikoin. Valikoimista löytyvät monenlaiset ikkunataulut ja -koristeet kuin myös pöydille soveltuvat tunnelmanluojat – vadit ja lyhdyt.





Minä puolestaan ammennan Mynämäen maalaismaisemista ideoita Fiinariinan tuotteisiin, jotka syntyvät kirstujen ja kaappien aarteista: huolella valikoiduista vanhoista pöytäliinoista, liinavaatteista ja alpakkalusikoista. Joulukaupan tuotevalikoimassa on hauskoja murre- ja tekstituotteita, muun muassa keittiötekstiilejä, laudeliinoja, erilaisia pussukoita, ovi- ja seinäkylttejä, avaimenperiä, magneetteja ja koruja. 

Tervetuloa toivottavat Riikka ja Minna.
Tule viettämään kiireetön hetki Köylypolvella!

Puoti on avoinna 8.12. – 23.12.
ark. klo 16 – 19 ja la - su klo 12 - 18

Vuosseimentie 23b, Kiukainen


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Kolme vaikuttavaa naista, osa 2

Nyt on aika vetää esirippu sivuun ja kertoa, miten edellisessä jutussa esittelemäni TOP-3 naiset vastasivat kysymyksiini. 

1. Mikä sulostuttaa arkeasi näin kaamoksen aikaan?
Äiti: Että voin käydä Pentin kanssa joka päivä lenkillä oli ilma mikä on, ja tietenkin illalla saan katsoa telkusta Kauniit ja rohkeat.
Päivi: Kiireetön hetki takkatulen lämmössä kera punaviinin ja lukemisen.
Heli: Olen koittanu huushollini laitta sil taval, et ympäril o sanomalehtipinoje ja saapasröykkiöitte lisäks simmossi kohti, misä näky pelkkä kaunist. Akkunalauta, misä o vanh pullo ja siin yks kuivattu ruusu ja peltonäkymä taustal. Jauhokaappi, mink oves on pilvi ja yläpual 2 piänt punast kori ja yks pikkane vanh mekaaninen kana. Perunamaat kuakkivan vanhan tuntemattoma mamman kuva. Niit sit kattelen ja myhäilen välil.


Äit ja flik 70-luvul

2. Kluut trasu vai rätti? Mikä on mieluisin huushollipuuhasi? 
Äiti: Kluut. Siivoaminen.
Päivi: Rätti. Pyykinpesu on lempipuuhaani.
Heli: Mää tykkä ihan kauhiast miäste ulkohommist... Siis kaivamisest, sepelin levittämisest, lautojen raahamisest paikast toisse, risusavotast. Sain 40-vuatislahjaks moottorsahan. Lähiviikkoin opeteta käyttämä. Nyy mul o metsurin saappatki, enkä missä muis kulkis.
See o jottan kamala, kui mää ikävystyn keittiöpuuhis. Ruuaks meil o usse jotta Saarioiste äiti laittama. Jos joku sisähuushollihomma on pakko sanno, ni hillon tekemises o jotta ylevä. Ko o itte hakenu metäst pualuka ja kaupast sokeri ja kuumentta tölkei uunis ja kattele uuniluukust paista lämmyne kellane valo, tuntu silt, niinko tulevaisuuski olis hiuka omis käsis. Kyl hillopurkil ainaki muutaman päivä elele, jos mailmast ruaka loppu. Tulevaisuus o mun heikko kohtan. En pysty ajattelema sitä oikkiastas juur lainka. Siäl ei näy mittä, ko joku pyytä sanoma, misä olen 5 vuaren pääst.

3. Mikä sananlasku sopisi elämääsi juuri nyt?
Äiti: Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. 
Päivi: Hiljaa hyvä tulee. 
Heli: Syvä kuoppa syntyy pintaa raapimalla.

4. Mitä kirjoitit viimeksi?
Äiti: Kauppalappua. 
Päivi: Viimeksi kirjoitin kirjareferaatin Työ, identiteetti ja oppiminen – kirjasta sekä esitelmän yhteisö- ja verkosto-osaamisen kehittämisestä. 
Heli: Nyy o ollu kirjottamisen kannalt vaitonaist aikka ja see vaiva ja kauhistuttaki vähä. Et jos mää olen kirjottanu itteni ontoks... Mut ain jottan tule miäle ja kolumnitilauksiaki sillon tällö. Viimeks yhte Osuuspanki lehte, sitä orottelen. Ja 2013 syksyste tule seurava kirja - see on tiato- ja kaunokirjan risteytys ja jännittä enemmän ko ikä, et kui sil käy!


Syränystävykse: Mää ja Päivi

5. Kutoa vai neuloa? Minkä käsityön teit viimeksi?Äiti: Kudoin itselleni joulunpunaiset sukat.
Päivi: Voi hyvänen aika! Kyllä on käsityöt rajoittuneet napin ompelemiseen ja vaatteiden paikkaamiseen. Mattoja on kudottu, sukkia neulottu ja päiväpeitteen paloja virkattu viimeksi noin parikymmentä vuotta sitten. Kymmenisen vuotta sitten tuli kyllä tehtyä ristipistotöitä…
Heli: Mää en os kutto enkä neulo, mut virkkamine o mul oikke rakast. Mul o iha levotoine olo, jos mää unhotan keikkareisul kouku ja lankat kotti. Usse teen jotta, mikä jää pualvälihi, mut ei simmosel ol mittä väli, ko vaa saa pirellä lankka käsis ja koukutella. Olen viime aikoin virkannu palloi pääkoristesse ja patalapui Wallini Elinan kans Sää, mää ja Hentuliisa -esityksen somistuksi varte.

6. Ketkä kolme naista ovat vaikuttaneet eniten elämääsi?
Äiti: Aina Karoliina Mäkelä, Sirkka Tuominen (nyk. Vatja) ja tyttäreni Riikka. 
Päivi: Äiti, mummu ja lapsuudenystävä Riikka. 
Heli: Mun mummu eli äitin äit, ketä ol sinut ittes kans ja myäski mun kans. See ei orottanu mult mittä simmost, mihe en olis pystyny. Eikä luullu, etten pysty simmossi, mihe pystyn. Vast myähemmi olen ymmärtäny, kui harvinaist simmone ihmissuhre o.
Äirinkiäle opettajat sekä yläasteel et lukios oliva viissai ja innostunei ja kannustavi. Vaikken ol kirjailijaks ikä aikonu, ni kyl hee loi mul simmosen käsityksen, et mää olen kirjottajaihmine.
No nii ja tiätyst meijä äitki vaikuttanu o. Huano o ihmise mailmahan tul ja mailmas olla ilma äitei.




Helist mul ei ol valokuvi, mut tämne kiva vireopätkä löytys netist. Siin Heli kerto vuan 2009 ilmestyneest Pursu- tarina- ja marinakirjast. Vireoss on kivoi, kesässi tunnelmi. Juur niinko kuuluuki näi joulu all.
  
7. Joulu lähestyy. Mistä aineksista syntyy sinun joulutunnelmasi?Äiti: Kodin siivouksesta, leipomisesta ja ruuanlaitosta.
Päivi: Jouluvalmisteluista joulumusiikkeineen, jouluntuoksuineen, joulunmakuineen, joulukoristeineen, joulukorttien kirjoittamisineen. Ja lopulta rauhoittumisesta kiireettömästi sekä nauttimalla yhdessäolosta läheisten kanssa.
Heli: Mää en ol jouluihmissi kertakaikkiaska. Miätin nyyki parhalas, mil kepulikonstil pääsis täst joulust ylitte. Saan joululohtu siit, et voin tyäasioitan tehrä vähä niinko joulun siivel. Viime vuan olin joulukiartueel, tänä vuan tule nyy ainaki uussi joulukortei. Ei nee ol mittä simmossi tonttujoulunhemppiöi, enemänki vähä vastavirtta kulkevi. Mut ko niit "lämpöä jouluun" -kortei o jo hyllyt täys.
Glögien tuleminen kauppoihi on kiva asi.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Kolme vaikuttavaa naista, osa 1


Tässä kivassa iässä tulee fundeerattua kaikenlaista. Yhtenä päivänä päädyin ajattelemaan ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet elämäni kulkuun merkittävällä tavalla. Niitä on paljon. Jokainen läheinen, ystävä ja sukulainen on jollakin tapaa jättänyt jälkensä elämäni vaiheisiin ja ratkaisuihin, vaikka itse olenkin polkuni valinnut.

Ajattelin valita tällä kertaa juttuuni kolme merkittävintä naista. Valinta oli helppo tehdä. Esitin vaikuttajanaisille seitsemän kysymystä, joihin he vastasivat. Mutta ensin esittelen nämä kolme naista.


Ensimmäisenä valitsin oman äitini. Voi kuulostaa naiivilta, mutta mitäpä siitä, se on totta! Anja-äiti on kannustanut minua, ujoa ja arkaa maalaistyttöä, avaamaan suunsa ja puolustamaan itseään hankalissakin tilanteissa. Äiti on opettanut kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, työntekoa ja käsillätekemisen taitoa. 

Koulutiellä riitti myös kannustusta: ymmärsin äidiltä, että kannattaa opiskella mahdollisimman pitkälle. Sillä tiellä sain paljon tukea häneltä, ja opintojen ansiosta päädyin kokonaan uusiin kulttuureihin. Maailma avartui. Säkylän tyttö ei ollutkaan enää ujo tyttö, vaan rohkea nainen ja pätevä venäjän kielen ammattilainen.  

Sittemmin äiti on jaksanut tukea minua edelleenkin perheenäidin, työ- ja yrittäjyystehtävien yhteensovittamisessa. Suuri kiitos sinulle, äiti!


Seuraavaksi päädyin ystävääni Päiviin. Päivistä tuli ystäväni, kun hän muutti Luvalahdelle minun ollessani 9-vuotias. Minulla ei ollut ollut aiemmin oikeaa sydänystävää, mutta Päivistä sain sen. Meillä oli heti hullumaiset kujeet ja touhut käynnissä. Olimme sielunsisaria alusta asti. 

Päivi on juuriltaan kainuulainen, ja se oli minusta hauskaa. Päivi ehti asua muutaman vuoden naapurissani, kunnes joutui muuttamaan vanhempien töiden perässä Iisalmeen. Olin murrosiässä tuohon aikaan ja murhe oli valtaisa. Kirjoitimme kirjeitä ja matkustelimme lomilla toistemme luokse. Pysyimme 500 kilometrin etäisyydestä huolimatta ystävinä.

Päivi on kannustanut ja lohduttanut minua kaikissa elämänvaiheissani. Olemme kulkeneet monenlaisia polkuja, mutta aina toisiamme tukien.


Kolmanneksi vaikuttajaksi valitsin runoilija Heli Laaksosen. Olen seurannut Helin runoilijapolkua alusta asti ja olen kokenut paljon samankaltaisuutta hänen ajatustensa ja arvojensa kanssa. Heli on ollut edelläkävijä ja tienraivaaja, ei pelkästään murrerunoilijana, vaan myös hyväntuulen lähettiläänä. Synkkyys ja murhe valtaavat turhan usein meidän mielemme. Helin oivaltavista huomioista voi ymmärtää, että kauneutta ja iloa on ihan kaikkialla, jos vain haluaa nähdä sitä.

Helin  esimerkin rohkaisemana ja innoittamana olen tarttunut hullumaisiin ajatuksiin ja ryhtynyt sivutoimiseksi yrittäjäksi. Vajaa kaksi vuotta sitten käynnistimme yhteistyön Helin kanssa, ja sen tuloksena Fiinariinan valikoimassa on nyt Lystikkäi Laaksossi -tuotteita.

Seuraavassa jutussani kerron muutaman päivän päästä, miten nämä merkittävät naiset vastasivat seitsemään kysymykseeni.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Kluutti, trasu vai rätti?

Millä sinä pyyhit keittiössä? Keittiörättiä on siunattu monella nimellä. Hienoa, että suomen kielen rikkaus tulee esiin tuonkin mitättömän, mutta niin hyödyllisen tavaran nimittämisessä. 

Pestävä ja maatuva kluutti

Säkylän Luvalahdella lapsuudenkodin keittiössä pyyhittiin kluutilla. Tuohon aikaan kaupasta ostetut kluutit olivat usein niitä punavalkoraidallisia, ohuita ja äkkiä kamalalta haisevia rättejä. Onneksi kluutit ovat sittemmin kokeneet muodonmuutoksen: Ne ovat muuttuneet keittiön kauhistuksista luonteviksi sisustuksen jatkeiksi. 


Vanha sananlasku ristipistokehyksissä

TaruLiinan Raisan innostamana ja ajan hengen mukaisesti halusin kehitellä Fiinariinankin valikoimaan muutaman murrerätin, kuinkas muuten. Otin yhteyttä Fiinariinan tuotekehitysosastoon, ja tuota pikaa oli ideointi käynnissä. 

Valitsin pohjamateriaaliksi kompostoituvan ja pestävän materiaalin. Rätteihin halusin saada ehdottomasti riemukkaita tekstejä. Kehittelyn tuloksena syntyi kaksi erilaista rättiä kluuttisarjan lanseeraamiseksi. Kaiken kukkuraksi tekstit on painettu käsityönä vesipohjaisilla väreillä!

Mitä sinun kluutissasi voisi lukea?

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Vihreä Lammas on avattu!


Tänään oli ilo olla mukana Vihreän Lampaan työhuoneen ja uuden putiikin avajaisissa Uudessakaupungissa. Yksi ruutukaavakeskustan kaunis puutalo on taas herännyt henkiin!




Raatihuoneella oli vanhan ajan joulumarkkinat ja väkeä oli liikkeellä paljon. Vihreän Lampaan työhuoneputiikki sijaitsee aivan Raatihuoneen vieressä Ylinenkatu 25:ssa. Yllättävän suosion vuoksi tarjoilemamme kuuma mehukin pääsi loppumaan.



Vihreän Lampaan putiikissa on myynnissä Kirstin valmistamia yksilöllisiä lampaanturkisasusteita ja sisustustuotteita. Vihreän Lampaan tarina alkoi lähes 90 vuotta sitten vanhassa Raumassa, pitsin ja käsityön kaupungissa, kun Kirstin appiukon isä, Felix Ajanko aloitti vuotakauppaan ja lihatukkuun erikoistuvan yrityksen. 

Lampaanturkis hylkii likaa ja pysyy upeana vuodesta toiseen.   
Kirsti on ottanut vuosikymmeniä myöhemmin uustuotantoon perinteisestä materiaalista valmistettuja tuotteita sekä lisäksi suunnitellut omaa mallistoa: pitkäikäisiä, ekologisia, ajanmukaisia ja kulutusta kestäviä vaatteita ja asusteita sekä veneily-, sisustus-, terveys-, ja kierrätystuotteita kotiin, merelle, mökille ja lahjaksi.


.

Lisäksi putiikissa on myynnissä pehmeitä Kaitta-flanellituotteita ja Fiinariinan teksti- ja murretuotteita. Itselleni tämä oli myös tärkeä päivä, sillä Fiinariina sai Vihreän Lampaan putiikista toisen jälleenmyyjän tuotteilleen.

Lystikkäi Laaksossi -runotuotteita

Eikä tässä vielä kaikki. Työhuoneella on esillä Seija Itärannan ihastuttavaa taidetta, jota voi ostamisen sijaan myös vuokrata!


Vihreä Lammas on auki aina, kun Kirsti on työhuoneellaan. Menkää ihmeessä tutustumaan! 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Vanhassa Raumassa Kauppakadun varrella

Minua potkaisi onni, kun löysin Raumalta hyvän yhteistyökumppanin, Fiinariina-tuotteiden ensimmäisen jälleenmyyjän. Jälleenmyyjä vain kuulostaa liian vähäiseltä siihen nähden, mitä olemme pienessä ajassa saaneet yhteistyönä käyntiin.

Olin aiemmin pyöritellyt mielessäni jälleenmyynnin kaikkia mahdollisia ongelmia: mitä voisi valmistaa jälleenmyyntiin, miten voisi hinnoitella, kenen kanssa voisi aloittaa ja miksi se nyt vain on mahdotonta ja niin hankalaa. Sain maaliskuussa 2012 yhteydenoton Raumalta Mantereen Raisalta, joka oli aloittanut kauppiaana Wanhan Rauman putiikki TaruLiinassa. Syyskuussa uskalsin käydä Raumalla Raisaa tapaamassa. Siitä kohtaamisesta alkaen tiesin, että nyt olen tavannut oikean henkilön.



Ihmettelin itse, miksi olin jahkannut niin pitkään tätä ajatusta. Pitäisi olla rohkeutta ja päättäväisyyttä enemmän. Aina ei voi onnistua, mutta jos ei kokeile mitään, niin silloin ainakaan ei tapahdu mitään.


Raisalla on viehättävä putiikki Kauppakatu 6:ssa. Liikkeessä on sydämellä suunniteltuja ja rakkaudella valmistettuja kotimaisia, ekologisia käyttö-, lahja- ja sisustustuotteita sekä uniikkeja kierrätysmateriaalituotteita. Kaupassa on erinomaisen oivallinen valikoima pienten suomalaisten käsityöläisten tuotteita; ihan vastaavaa ei ole lähikaupungeissakaan!


Meidän yhteistyö käynnistyi heti tohinalla, ja asiakkaiden palautteet kulkevat minulle suoraan. Seuraavaksi on tulossa ihkauusia murretuotteita, joiden myynti aloitetaan tietysti TaruLiinasta. Niistä kerron tuonnempana lisää.


Olen todella iloinen, että Fiinariinan jälleenmyynti käynnistyi juuri Raumalta. Eikä missä tahansa paikassa Raumalla vaan Vanhassa Raumassa. Rauman murteen tyyssijasta on hyvä aloittaa murreluomusten maailmanvalloitus!

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Isä ja flikka


Näin isänpäivän aikaan tulee mietittyä, millaista oli lapsuudessa 70- ja 80-luvuilla, ja mitä siihen maailman aikaan tehtiin isän kanssa yhdessä. Maailma on muuttunut paljon, mutta yhdessäolemisen mieleenpainuvat hetket ovat varmaan samankaltaiset nykyajan mukuloilla.




Isä ja flikka Inarissa
Itselleni tulevat mieleen hetket, kun olimme kokemassa kalaverkkoja ja -katiskoja  mökillä. Minä heiveröinen sain soutaa raskastekoista, mutta niin vakaasti kulkevaa puuvenettä. Tärkeintä oli, että sain olla mukana. Muita mukavia hetkiä isän kanssa olivat kalojen savustaminen, puuhommat ja saunan lämmitys. Kukaan muu ei osaa savustaa muikkuja niin hyvin kuin meidän isä!

Näin vuosikymmeniä myöhemmin jopa marjanpoimintaretket isän kanssa tuntuvat mukavilta muistoilta. Isä halusi poimia aina ämpäritolkulla mustikoita ja puolukoita. Pitkillä marjanpoimintaretkillä oli kaffetta termarissa ja evästä mukana. Evästauko kohensi kummasti mielialaa, vaikka olinkin kaatanut melkein täyden mukillisen mustikoita mättäälle.

Kaffenkeitossa

Isä rakensi minulle, veljelleni ja Luvalahden urheilevalle nuorisolle meidän pienelle pihalle harjoittelupaikat kuulantyöntöä, korkeus- ja pituushyppyä varten. Lisäksi isä rakensi aituritytölleen omat harjoitteluaidat. Meidän isä sai naapurien mukulat hyvien harrastusten pariin ja teki tinkimätöntä työtä Säkylän Yrityksen eteen. Lada oli aina täynnä, kun ajettiin harjoituksiin tai kilpailuihin. 

Hyvää isänpäivää ja mukavia muisteluhetkiä!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kirstujen ja kaappien aarteita

Se joka tekee arvovalinnan käyttää vanhoja materiaaleja yrityksensä tuotteiden valmistamiseen, on varmaan hullu tai ylioptimistinen. Itse taidan olla kumpaakin lajia.



Alkuinnostuksen jälkeen huomaa nopeasti, ettei materiaalia olekaan noin vaan saatavilla tasaisella vauhdilla. Kirpputoreilla voi tuhlata paljon aikaansa löytämättä yhtään järkevän hintaista kankaankappaletta.

Omissa tuotteissani haluan käyttää laadukasta pellava/puuvillakangasta. Mieluiten materiaali saisi olla vähintään 50 vuotta vanhaa. Ja mieluiten neutraalinväristä, jotta suoraan materiaalin pintaan voi painaa tekstiä. Siinähän sitä on jo vaatimuksia.

 

Joskus joku ystävällinen ihminen voi tarjota minulle kassillisen tai pari kirstujen ja kaappien perukoilta kerättyjä upeita käsinkudottuja lakanoita, liinoja ja muita tekstiilejä. Nämä hieman ummehtuneet aarteet päätyvät sitten huolellisen pesun ja silityksen kautta leikkuupöydälle. Operaatiossa ohitetaan taitavasti ruoste- ja reikäkohdat. Pyrin hyödyntämään materiaalin mahdollisimman tarkkaan.

Tässä työssä tunne ja tahto ovat tärkeämpiä kuin tehokkuusvaatimukset. Olen vielä aika kaukana sarjatuotannosta.


Leikkuuoperaation jälkeen kankaanpalat päätyvät ompeluun, silitykseen, painatukseen ja viimeistelyyn. Tilanteen mukaan tuote päätyy tuotekuvauksen kautta myyntiin verkkokauppaan, toimitukseen asiakkaalle tai myyntitapahtumaan.

Vaikka joskus saisinkin hankittua materiaalit ilmaiseksi tai hyvin huokeasti, niin uskallan silti rehdisti seisoa tuotteitteni hinnan takana.


torstai 1. marraskuuta 2012

Fiinariinan tarina


Pimeä metsäinen lenkkimaasto tekee ihmeitä luovuudelle. Näin kävi minullekin tänään juoksulenkillä. Olin pohdiskellut muutaman päivän, mikä voisi olla Fiinariinan tarina, ja miten voisin tarinallistaa Fiinariinan luomuksia. Ja siellä lenkin aikana syntyi tarina-aihio.



Kauan sitten kuului kangaspuiden kolke ja sukkulan suhina. 
Puhtoinen puuvilla- ja pellavalanka kiertyi kerros kerrokselta sivulta toiselle. 
Taitavat kädet ahkeroivat upeita kankaita moneen käyttöön.

Vuosikymmeniä myöhemmin kirstujen ja kaappien aarteet saavat uuden elämän, olomuodon ja tarkoituksen. Arvokkaana loppusilauksena luomukset saavat ripauksen maanläheistä murretta pintaansa.

Kun olet hiljaa, voit kuulla, miten ne kuiskivat sinulle kaukaista tarinaansa.

Lämmöllä sinulle,
Fiinariina

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Luvalahre flikoi

Sain viettää huolettoman lapsuuden Säkylän Pyhäjärven rannalla pienessä Luvalahden kylässä rasavillien poikien ja viisaiden naapurinmummujen seurassa. Isä ja äiti kävivät tehtailla töissä, ja minä kävin koulua pienessä kyläkoulussa.  Minulla oli vilkas mielikuvitus ja leikin paljon ulkona naapurin pojan kanssa. Olin pienenä hyvin ujo ja kiltti, mutta onneksi iän myötä olen saanut ääneni paremmin kuuluviin.

Maalaismukula sivistää itseään.


Alle kouluikäisenä olin usein naapurin mummujen luona hoidossa. Siellä vietetyt hetket ovat jääneet hyvin mieleeni. Mummut kertoivat minulle tarinoita omasta elämästään, ja minä kuuntelin korvat hörössä. Olin aidosti kiinnostunut vanhoista jutuista. Opin tekemään käsitöitä, pelaamaan paskahousua ja täyttämään ristikoita. Kaihileikkaukseen valmistautuvalle naapurin Fanni-mummulle näytin miten päin vaatteet puetaan päälle ja luin päivän lehdet, vaikka en vielä osannutkaan lukea. Apu oli siis molemminpuolista ja luontevaa. Itse sain huolenpitoa, rakkautta ja sukupolvien välisen yhteyden, mikä ei ole nykypäivänä enää itsestäänselvyys.




Naapurin Fanni-mummu, minä keskellä ja poika naapurista.


Kiinnostukseni historiaan, kieliin ja murteisiin kumpuaa näistä kokemuksistani, jotka sain elää lapsuudessani. Aina kun vain on mahdollista, hakeudun sinne, missä on iäkkäitä ihmisiä ja voin kuunnella heidän tarinointiaan murteella. Silloin aika pysähtyy ja voin olla taas hetken lapsi.


Mää nuarena flikkana

tiistai 15. toukokuuta 2012

Uusikaupunki uusin silmin 2

Uusikaupunki yllättää pirteillä tapahtumillaan. Nyt on vuorossa 19. - 20.5. Kukkamessut, jotka järjestetään toista kertaa suuren suosion siivittämänä. Tämän vuoden teemoina ovat ekologisuus ja kierrättäminen. 


Jos pistäytyy kaupungissa Kukkamessuilla tai muuten, niin kannattaa käydä Hanna Kontturin ainutlaatuisen ihastuttavassa kukka- ja taideliikkeessä, Sairaalakatu 1:ssä. Hannan liikkeessä on myynnissä perinteisiä kukkia ja viherkasveja, mutta myös aivan uudenlaisia tuulahduksia kukkien ystävälle ja puutarhaan. Mutta sitten ne muut tuotteet! Liike on täynnä häikäiseviä taide-esineitä, -koruja ja sisustustuotteita.



Valtaosa liikkeessä olevista tuotteista on Hannan suunnittelemia ja työstämiä. Materiaaleina hän käyttää mahdollisimman pitkälle vanhaa kierrätysmateriaalia: puuta, metallia, muovia. Materiaaleissa on jujuna mielenkiintoinen muoto tai pinta. 

Huokailen ja ihailen kaikkea, mitä näen liikkeessä. Luovuus ja ennakkoluulottomuus yhdistyvät Hannan tuotannossa uudella tavalla.




Kiertelen ja kaartelen liikkeessä. Napsin kuvia sieltä ja täältä. Olen mykistynyt runsaudesta, kauneudesta ja oivaltamisen ilosta, jota Hanna tarjoaa ihmisille liikkeessään.





Tällaisen hengästyttävän kokemuksen jälkeen pistäydyn vielä uudessa Hyvät Hoot -liikkeessä, Ylinenkatu 16.ssa. Sisääntullessani huomaan ensimmäisenä hauskat seinään kiinnitetyt tuolit, jotka toimittavat hyllyn virkaa.




Tuula ottaa ystävällisesti minut vastaan ja esittelee innostuneesti ekologisia ja tuoksuttomia päivittäishygienia- ja ihonhoitotuotteita. 

Keskellä liikehuoneistoa on upea saippuabuffet-pöytä, josta löytyy monenväristä ja -muotoista saippuaa houkuttelevasti esillepantuna. Mieleni tekee ostaa vähän kaikkea.




Hienoa, että kaupungista löytyy kauppa, josta voi runsauden keskeltä valita uusia ekologisia ihonhoitotuotteita. Tuula on valikoinut tuotteet huolella, ja hän on vihkiytynyt perusteellisesti luonnonkosmetiikan taustoihin.




Pirteä saippuakauppias esittelee minulle myös liikkeessä olevan suolahuoneen, joka tarjoaa hengitystie- ja  iho-ongelmista kärsiville ihmisille muun hoidon ohessa helpotusta sairauden oireisiin. 

Uusikaupunki on yllättänyt minut täysin näin monipuolisella palveluvalikoimallaan. Tul sääki sin ostoksil! 

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Hyvin rullaa!

Rumalla pyöränavaimella voi olla kaunis avaimenperä

Kyllä nyt taas kelpaa sotkea kirkolle, kun on soratie kuivahtanut kunnolla. Valko- ja sinivuokot kukkivat tien varrella ja linnut laulaa livertävät. Ajelen otsa tuulta halkoen 16 vuotta vanhalla laadukkaalla turkulaisella menopelilläni. Tulipa hankittua aikanaan hyvä pyörä autotehtaan ensimmäisistä tileistä! Markka-aikaan kun sai ostaa vielä vielä suomalaisia polkupyöriä. 


Mun turkulainen laatuajokkini


Näin kansallisen pyöräilyviikon aikana havahdun jälleen kerran siihen, että maalaiskylässä on tapana ajella autolla pienetkin matkat. Kaupasta toiseen pörrätään autolla ja pyritään saamaan auto mahdollisimman lähelle ovea! Kunpa hoksaisimme sen, että pyörällä pääsee moneen paikkaan nopeasti, ja liikuntaharrastuksiin mennessä saa pyöräillen hyvän alkulämmön päälle. Satuloihin on nykyään saatavilla geeli-istuinpäällisiä, joten persuksen puutuminenkaan ei ole enää mikään syy pyöräilystä kieltäytymiseen.


Mää ja laina-ajokki jossain ulkomailla.
Pyöräillessä ehtii nähdä, kuulla ja haistaa kevään kaikkineen. Nyt on juuri otollinen aika kaivaa fillari esiin, rasvata tsygän ketjut ja sotkea munamankelilla kohti kevättä!