Kukkivien luumupuiden lumossa

Olen vieläkin haltioissani Kroatiasta, keväästä ja kulttuurieroista. Palasin mieheni kanssa alkuviikosta lyhyeltä lomalta Porecista, Istrian niemimaalla sijaitsevasta satamakaupungista. Olin ensimmäistä kertaa Kroatiassa ja uskon, että palaan sinne uudestaan.

Kroatian mänty vs. suomalainen Honkanen

Asuimme nuoren parin kodin yhteydessä olevassa huoneistossa, jossa saimme itse kokkailla välimerellisiä herkkuja tuoreista kalamarketin raaka-aineista. Minua viehätti alusta alkaen tunnelma, joka välittyi kaupungista ja sen asukkaista: suloisen luonteva sekoitus slaavilaisuutta, italialaisuutta ja välimerellisyyttä. Maisemaan mahtuivat palmut ja havupuut sulassa sovussa. Ihmisten suissa soljuivat niin kroatian kuin italian kielikin. 

Pääsin perkaamaan nämä kaverit.

Ulkomaanmatkojen yksi tärkein ohjelmanumeromme on tutustua paikallisten markettien ja torien valikoimaan. Niissä paikoissa vierähtää yleensä pitkä tovi, kun suunnittelemme päivän ateriat. Porecin torilla ja kalamarketissa päämme menivät pyörälle runsaasta valikoimasta, kun kalat, äyriäiset ja vihannekset olivat niin tuoreita ja edullisia.

Mustekalat päätyivät salaattilautasillemme.

Porecin lisäksi pistäydyimme myös Pulassa ihastelemassa hyvin säilynyttä amfiteatteria. Istrian niemimaan arkkitehtuuri oli välimerellistä: valkoiseksi kalkituissa taloissa oli punatiiliset katot. 

500-luvulla rakennettu Eufrasiuksen basilika, Unescon maailmanperintökohde siintää taustalla.

Ihmiset olivat kohteliaita ja ystävällisiä, kuinkas muuten. Elämä siellä on tuskin sen helpompaa kuin täälläkään, mutta hyväntuulisuus oli vallitseva ilmapiiri.

Voisimmeko oppia olemaan vähän iloisempia täälläkin?

Kasitien tuoma

Julkaisen nyt myös täällä omassa blogissani kirjoitukseni, joka julkaistiin 12.4.2012 Mynämäen kotiseutuyhdistys Wirmo-Seuran Vieraskynä-palstalla:

Monet tuttavistamme ja sukulaisistamme jaksavat aina ihmetellä, miksi minä ja perheemme olemme päätyneet asumaan juuri Mynämäkeen. Minulla eikä miehelläni ole kummallakaan mitään siteitä paikkakuntaan emmekä ole työssä täällä. 

Neljätoista vuotta sitten asuimme Uudessakaupungissa ja työskentelimme Saapilla niin kuin siellä päin oli tapana sanoa. Olimme muuttaneet kaupunkiin kolme vuotta aiemmin töiden perässä. Meille oli tulossa perheenlisäystä, mieheni alkoi opiskella Turussa, ja halusimme muuttaa liian syrjäiseksi kokemastamme paikasta lähemmäksi Turkua. Puntaroimme eri paikkakuntien etuja Turun ja Uudenkaupungin välillä. Mynämäen sijainti kasitien varressa ja kiva asunto Kivistönmäessä vetivät pisimmän korren. Kasitien varresta oli helppo ajaa niin töihin Uuteenkaupunkiin kuin Turkuun opintoihin, ostoksille ja kulttuuririentojen pariin.

Meistä tuli Mynämäessä nelihenkinen perhe, ja käytimme ahkerasti lapsiperheille suunnattuja palveluja. Koska emme tunteneet paikkakunnalta ketään, menimme mukaan seurakunnan ja MLL:n lapsi- ja perhetyön järjestämiin kerhoihin. Näille organisaatioille kuuluu suuri kiitos meidän perheen kotouttamisesta uuteen paikkakuntaan.  Tutustuimme mutkattomasti muihin perheisiin, ja lapsillamme on edelleenkin ystäviä, joihin he tutustuivat taaperoikäisenä näissä kerhoissa. 

 

Kun äitiys- ja vanhempainvapaat aikanaan päättyivät, tyttäremme olivat perhepäivähoidossa Soilen ja Maikin luona. He hoitivat lapsia suurella lämmöllä ja ammattitaidolla. Oli turvallinen mieli lähteä päiväksi töihin paikkakunnan ulkopuolelle.

Olemme asuneet puolivälin krouvissamme nyt yhteensä 11 vuotta. Asuimme välillä Pohjois-Karjalassa, mutta palasimme uudelleen jo tutuksi tulleeseen Mynämäkeen. Ensimmäisen asumisjakson aikana saadut myönteiset kokemukset olivat mielessämme, kun teimme paluumuuttoa ja valitsimme asuinpaikkaa Turun lähistöltä. Valitsimme jälleen Mynämäen, koska lapset halusivat palata vanhojen kavereidensa luokse.

  

  

Vaikka Mynämäen palvelutarjonta on hieman kaventunut vuosien aikana, meille on tärkeää, että Mynämäessä on edelleen loistava kirjasto, jonne on luontevaa poiketa uutta luettavaa hakemaan. Kirjastossa työskentelee iloinen, aktiivinen ja palveluhaluinen henkilökunta. Mynämäki tarjoaa myös paljon eri harrastusvaihtoehtoja. Täällä toimii jopa kaksi tanssikoulua! On harvinaista, että näin pienellä paikkakunnalla voi harrastaa monipuolisesti eri tanssilajeja. Myös Mynämäen Maahisten partiolippukunnan toiminta on esimerkillisen aktiivista. Omaa viihtymistäni paikkakunnalla ovat edesauttaneet urheilukeskuksen olemassaolo ja uuden HaNi-Hallin mukanaan tuomat palvelut. Siinäpä sitä on aineksia Mynämäen kuntamarkkinoinnin suunnitteluun.

Tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että tyttäremme saavat viettää lapsuutensa turvallisella maaseudulla, saappaat tiukasti kiinni lounaissuomalaisessa savimaassa.

Hyvä suomi!

Kunnallisia Tietoja Vakka-Suomen kunnista 1.10.1931

Tänään 9.4. vietetään Mikael Agricolan päivää eli suomen kielen päivää. Aurinko paistaa ja liput liehuvat. Olen iloinen vieraiden kielen osaamisestani, mutta ennen kaikkea olen ylpeä äidinkielestäni ja kotokiälestäni. 

Vaikka asunkin maalla, voin nauttia asuinpaikkani suomen kielen pitkästä historiasta: ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden toimittaja ja päätoimittaja oli Mynämäen kirkkoherra Antti Lizelius vuonna 1775. Lehden nimi oli Suomenkieliset Tieto-Sanomat. Wikipedia kertoo mielenkiintoisesti: Etupäässä lehti sisälsi yleishyödyllistä ja sivistävää luettavaa. Lehdessä julkaistiin paljon ohjeita talonpojille karjankasvatuksesta ja maanviljelystä. Suurimmat syyt lehden lyhytikäisyyteen olivat lehden vähäinen menekki, sillä lehden pääkohderyhmä, talonpojat, eivät yleensä osanneet lukea, sekä suomea taitavien toimittajien vähyys, eikä Lizelius löytänyt itselleen apulaista.

Kauan eläköön suomi ja sen moninaiset murteet!

Kohti Kierrätystehdasta 1

Näistä valmistuu jotakin Tehtaalle.

Olen valmistautumassa ensimmäistä kertaa Kierrätystehdas-tapahtumaan Helsingin Kaapelitehtaalla 4.-5.5. Osallistun tapahtumaan yhteisosastolla Päivin ja Jannen beloved.fi-lusikkapajan kanssa. Meidän teemanamme on Murteet kertovat tarinaansa – Kirstujen ja kaappien aarteet taipuvat uuteen muotoon.

Raitakuosit ovat minun mieleeni.

Ilmassa väreilee jännittävä valmistautumisen tunne. Suunnittelemme Päivin kanssa yhteisosaston ilmettä, ja samaan aikaan suunnittelen ja teen uusia tuotteita, jotka esittelen varta vasten Kierrätystehtaalla. Aika on välillä kortilla, kun päivätyö, harrastukset ja kotityöt on hoidettava, mutta tämä on silti niin kutkuttavan kivaa!

Tällainenkin raitakuosi löytää uuden tehtävän.

Meidän yhteisosastollamme on tarjolla tuotteita lounais-, hämäläis-, savolais-, eteläpohjalais- ja oulun murteella sekä stadin slangilla höystettynä. Kerron lisää valmistelujen etenemisestä huhtikuun aikana. 

Tervetuloa Kierrätystehtaalle, jonne on muuten vapaa pääsy!