Kirstujen ja kaappien aarteita

Se joka tekee arvovalinnan käyttää vanhoja materiaaleja yrityksensä tuotteiden valmistamiseen, on varmaan hullu tai ylioptimistinen. Itse taidan olla kumpaakin lajia.

Alkuinnostuksen jälkeen huomaa nopeasti, ettei materiaalia olekaan noin vaan saatavilla tasaisella vauhdilla. Kirpputoreilla voi tuhlata paljon aikaansa löytämättä yhtään järkevän hintaista kankaankappaletta.

Omissa tuotteissani haluan käyttää laadukasta pellava/puuvillakangasta. Mieluiten materiaali saisi olla vähintään 50 vuotta vanhaa. Ja mieluiten neutraalinväristä, jotta suoraan materiaalin pintaan voi painaa tekstiä. Siinähän sitä on jo vaatimuksia.

 

Joskus joku ystävällinen ihminen voi tarjota minulle kassillisen tai pari kirstujen ja kaappien perukoilta kerättyjä upeita käsinkudottuja lakanoita, liinoja ja muita tekstiilejä. Nämä hieman ummehtuneet aarteet päätyvät sitten huolellisen pesun ja silityksen kautta leikkuupöydälle. Operaatiossa ohitetaan taitavasti ruoste- ja reikäkohdat. Pyrin hyödyntämään materiaalin mahdollisimman tarkkaan.

Tässä työssä tunne ja tahto ovat tärkeämpiä kuin tehokkuusvaatimukset. Olen vielä aika kaukana sarjatuotannosta.

Leikkuuoperaation jälkeen kankaanpalat päätyvät ompeluun, silitykseen, painatukseen ja viimeistelyyn. Tilanteen mukaan tuote päätyy tuotekuvauksen kautta myyntiin verkkokauppaan, toimitukseen asiakkaalle tai myyntitapahtumaan.

Vaikka joskus saisinkin hankittua materiaalit ilmaiseksi tai hyvin huokeasti, niin uskallan silti rehdisti seisoa tuotteitteni hinnan takana.