Se ainanen kiiru kon täsä talos on, kote kerkk ehtoste maat eik aamuste ylös!

Lounaissuomalaista kansanviisautta parhaimmillaan

Vaikka kuinka yritän pyristellä kiireen tunnetta vastaan, niin joka vuosi huhti-toukokuun taitteessa tulee väkisin sellainen olo, etten ehdi tehdä mitään. On tapahtumia joka lähtöön niin töissä kuin lasten harrastuksissakin. Juhlitaan pääsiäistä, vappua, äitienpäivää, valmistujaisia. Pitäisi tehdä piha- ja puutarhahommia. Ikkunat pitäisi pestä ja lenkillekin olisi mentävä. Kiirut pitelee!


Jotta selviäisin tästä kaaostilasta jotenkin, karsin ns. nämäonpakkotehdä
-hommia. Teen vain olennaiset, henkiinjäämisen kannalta tärkeimmät hommat. Ne ovat tietystikin ruoka, lepo ja ulkoliikunta. Silloin kun on saanut nukkua ja ulkoilla riittävästi, on niin hyvä ja tarmokas olo, että saa niskalenkin kiireen tunteesta.


Kiire on vain tunnetila, sitä vastaan voi taistella. Aikaa on rajattomasti.

Muusa ja hiirten kauhu

Harmikseni joudun toteamaan, etten ehdi kirjoittamaan tänne niin usein kuin aluksi luulin. Tämä on niin mukavaa ja rentouttavaa vastapainoa työlle ja arjen aherrukselle, että olisi ilo kirjoitella useamminkin. Päätin, etten ota tästä(kään) stressin aihetta.

Itselläni ei ole ollut lapsena mitään lemmikkieläintä. Se asia on kismittänyt minua. Kaksi vuotta sitten ostettuamme talon maalta, tuli tilaisuus hankkia kissa. Mitäpä olisi talo maalla ilman kissaa? Täynnä rapistelevia hiiriä tietysti. Meille päätyi aitoa pohjalaismaatiaissukua oleva kissanpentu, jonka nimeksi tuli Nemo. Se täyttää kohta kaksi vuotta ja on koko perheen lellikki ja hellittelyn kohde. Kissan piti alun alkaen olla kolli, mutta osoittautuikin ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä neiti Nemoksi. Ei nimi kuitenkaan kissaneitiä pahenna. Nemolle on siunaantunut monta tärkeää tehtävää.

Nemo hoitaa maatiaiskissan perinteisen tehtävän mallikkaasti. Viime syksynä kannoimme viikoittain lapiollisen hiirivainaita pois pihapiiristä. Öisten metsästysretkien jälkeen kissa osoittaa aamulla täydellisen rentoutumisen merkit ja hellyydenkaipuunsa. Silloin kaikki saavat paijata kissaa mielin määrin.

Laatikot ovat Nemon lempipaikkoja

Nemo on innokas olemaan mukana Fiinariinan töissä. Tosin sen tekeminen rajoittuu torkkumiseen kangaskappaleiden päällä ja ompelukoneen sekä tietokoneen vieressä makoiluun. Nauhat ja nyörit voivat saada kissan villiintymään. Mukana kuitenkin ja muusan roolissa - se on tärkeintä.

Nemo ahtautuneena pakettiin, jossa tuli magneetteja Brunoun Päiviltä

Kissa kulkee omia teitään nukketalossa