Lusikka monessa sopassa

Olen touhukas. Joskus liiankin puuhakas. Luullakseni läheiseni ovat sopeutuneet siihen.

Yritän purkaa tarmokkuuttani moneen asiaan samaan aikaan sata lasissa. Saunan jälkeen voin rentoutua hetkeksi terassille maalaismaisemaa katsomaan. No joo, pakotan itseni välillä pysähtymään, etten mene ylikierroksille. Katson joskus jopa telkkaria. Under the Dome, Vain elämää ja Voice of Finlandit pysäyttävät minut. Juu juu, vaikkei uskoisikaan.

Viime aikoina olen sivutoimisen yrittäjyyteni lisäksi innostunut aikuisyleisurheilusta. Tyypillisen keski-ikäisen tavoin aloitin uudelleen nuoruudenharrastukseni. Olin nimittäin parikymppiseksi asti aktiiviurheilija SM-tasolla. Pakko todeta, että aikuisurheilu on jotenkin hassu termi, mutta parempi kuitenkin kuin ennen käytössä ollut veteraaniurheilu. Aikuisurheilu vie ajatuksen viihteen puolelle, mutta siitähän ei tässä lajissa suinkaan ole kyse. 
Toivottavasti tulevaisuudessa ei tarvitse erotella lasten/nuorten/nuorten aikuisten/aikuisten/minkä tahansa ikäisten urheilua vaan kaikki voisivat urheilla saman liiton alla.

Osallistuin elokuussa Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) järjestämiin yleisurheilun SM-kisoihin Jyväskylässä. Sen verran jäi hampaankoloon, että ensi vuonna kisataan uudestaan samassa lajissa mutta myös parissa muussakin. Ensi viikolla on vielä yksi kilpailu ja sen jälkeen voin aloittaa uuden peruskuntokauden. 

Valitettavasti ei ollut minun tulokseni tämä...

Urheiluharrastus ei riitä tainnuttamaan minua, joten olen sotkeentunut lisäksi yhdistystoimintaan. Minut saatiin ylipuhuttua mukaan paikallisen kotiseutuyhdistyksen toimintaan. Olen ollut vuoden alusta Wirmo-Seuran sihteeri takataskussani tukku ideoita ennestään vireän yhdistyksen toiminnan kehittämiseen. Siellä on muuten kamalan luonnikkaita ihmisiä!

Puheenjohtaja näytti sihteerille mallia.

Olen ollut yhdistyksen talkoissa mm. leipomassa yli 1 200 Mynämäen ruskeaa kakkua (resepti 1700-luvulta). Se oli mukavaa puuhaa aikaansaavassa naisseurassa maamiesseurantalolla, vaikka olin vielä noviisi leivontahommissa. Pikkuleipiä myytiin Laurin markkinoilla elokuussa maalaistentoritapahtumassa. Kaikki taidettiin myydä, ja jos joku sai hieman epämuodostuneitä pikkuleipiä osakseen, niin minä ilmoittaudun syylliseksi. 

Mynämäen ruskeat kakut vetäytymässä ja odottamassa lopullista pakkaustaan.

Seuraava Wirmo-Seuran iso tapahtuma on runoilija Heli Laaksosen Pienen perunannostokiertueen Mynämäen keikka 16.10. Tapahtumajärjestelyt ja lipunmyynti ovat kiivaassa vauhdissa.  
Tämä kaikki lähti liikkeelle tästä: Heli kyseli alkuvuodesta minulta, tietäisinkö Mynämäestä jotakin yhdistystä, joka olisi kiinnostunut hoitamaan hänen runoiltansa järjestelyt ja löytyisikö sopivaa paikkaa. Minä tietysti heti ilmoitin, että meidän kotiseutuyhdistyksemme ottaa homman oikein mielellään hoitaakseen ja tilatkin löytyvät. 

Lippuja on nyt myyty jo kohta puolitoistasataa ja toinen mokoma on vielä tavoitteena. Enempää ei taida lukion juhlasali vetää...

Usko tai älä; osaan myös kieltäytyä. 
En ole ryhtynyt Mynämäessä minkään puolueen ehdokkaaksi missään vaaleissa, vaikka on pyydettykin. Muutama yhdistys on kosiskellut minua, mutta olen tajunnut kieltäytyä. Eiköhän sitä tässä riitä yhdelle jo puuhaa.

Aapine ja aakkoskorttien riemua

Elokuussa ilmestyi Heli Laaksoselta ja kuvittaja Elina Warstalta riemukas Aapine: "Aakkossi niil, ko ymmärtävä jo pualest sanast." Hankin kirjan itselleni heti Odelmasta ja luin sen saman tien. Testasin kirjaa myös kotkalaisen viisivuotiaan tytön kanssa. Murrerunot ja kuvitus nappasivat pikkutytön mukaan kiehtovaan maailmaansa ilman mitään ihmettelyjä siitä, mitä kieltä tai murretta täti oikein puhelee.

Kirjan runot on kirjoittanut Heli Laaksonen ja kuvituksen on tehnyt Elina Warsta.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille ja kaikenikäisille ennakkoluulottomaan tutustumiseen lyhkäsen lounaismurteen rikkauteen. Kuvitukset ovat värikkäitä ja tukevat runojen sisältöä kiehtovasti. Kirjan lopussa on lisäksi sujuvasanainen pamfletti eli paasausosio: Osviittaa sinulle, joka luet Aapista lapselle tai lapsen kanssa (tai salaa itseksesi itselle).

Runoista on nyt julkaistu myös kahdeksan upeaa postikorttia. Kortit sisältävät runot Ä, Ö, T, F, O, I, L ja C. Tässä kohtaa aakkosjärjestyksellä ei liene väliä.

Yritän löytää lempirunon, mutta se on vaikeaa. Tällä hetkellä eniten koskettavat O- ja Ä-runo. Minulle, muille muijille ja äijille on Ä-runossa älyttömän hyvä motto loppuelämäksi.

 

Mun ja muitten muijien motto: Älä ikä ruppe kärttyseks ämmäks!

Onnelle tilaa

Kortit ovat nyt Hulvattoman huushollin hyllyllä odottamassa iloisia vastaanottajia: ensin sinua ja sitten jotain toista. Käyhän kurkkaamassa!

 

Kuusi tapaa käyttää keittiöpyyhettä

Pyyhe Fiinariina, runo Heli Laaksonen.

Olen hullaantunut vanhoihin, pellavaisiin pyyhkeisiin. Niitä on mukava tunnustella ja hypistellä. Niiden pintarakenne viehättää silmää. Ne tuoksuvat aidolle, ja niissä näkyy käsityön jälki. 

Hulvattomassa huushollissa on myynnissä aitoja pyyhkeitä, joille olen kehitellyt erilaisia käyttötapoja ja kerron ne nyt teille.

Pyyhettä voi käyttää tietysti leivinliinan tai astiapyyhkeen ominaisuudessa keittiössä. Nämä ovat ne perinteisimmät tavat.

Pyyhkeet Fiinariina, runot Heli Laaksonen.

Kuka sanoo, etteikö pyyhettä voisi käyttää myös pöytäliinana tai tablettina? Katat sitten maalaiseen tai moderniin tyyliin pöytäsi, niin pyyhe istuu kumpaankin tyylin sutjakkaasti. Vieraiden lautasten alle voi sujauttaa kattaustekstiiliksi pyyhkeen, jossa on vieraan kotimurteen mukainen teksti tai hänelle sopiva murreruno. Siinäpä riittäisi keskusteltavaa eri murteista yhden ruokailun ajaksi! 

Vieraita tai itseään voi ilahduttaa myös ripustamalla kivan hantuukin huussin naulakkoon.

DIY-pyyhenaulakko: vanha oven koristelauta ja pyyhekoukkuina vanhat lusikat. Viara-pyyhemerkki (valmistus Beloved.fi, sanoitus Fiinariina). Pyyhe (valmistus Fiinariina, runo Heli Laaksonen).

Jos haluaa leikkisyyttä sisustukseen, niin kannattaa kokeilla, miltä pyyhkeet näyttäisivät verhojen virkaa toimittamassa. Raitapyyhkeet istuvat perinteisesti keittiön akkunoihin ylä- tai alakappoina. Pellavaiset, yksiväriset hantuukit pitkittäissuunnassa toisiinsa ommeltuina sopivat niin rustiikissa kuin modernissakin kodissa paneeliverhoiksi jopa olohuoneeseen.

Valo siilautuu kivasti pellavaisten hantuukien läpi.

Keksitkö sinä lisää uusia käyttötapoja keittiöpyyhkeelle?

Kolme vaikuttavaa naista, osa 2

Nyt on aika vetää esirippu sivuun ja kertoa, miten edellisessä jutussa esittelemäni TOP-3 naiset vastasivat kysymyksiini. 

1. Mikä sulostuttaa arkeasi näin kaamoksen aikaan?
Äiti: Että voin käydä Pentin kanssa joka päivä lenkillä oli ilma mikä on, ja tietenkin illalla saan katsoa telkusta Kauniit ja rohkeat.
Päivi: Kiireetön hetki takkatulen lämmössä kera punaviinin ja lukemisen.
Heli: Olen koittanu huushollini laitta sil taval, et ympäril o sanomalehtipinoje ja saapasröykkiöitte lisäks simmossi kohti, misä näky pelkkä kaunist. Akkunalauta, misä o vanh pullo ja siin yks kuivattu ruusu ja peltonäkymä taustal. Jauhokaappi, mink oves on pilvi ja yläpual 2 piänt punast kori ja yks pikkane vanh mekaaninen kana. Perunamaat kuakkivan vanhan tuntemattoma mamman kuva. Niit sit kattelen ja myhäilen välil.

Äit ja flik 70-luvul

2. Kluut trasu vai rätti? Mikä on mieluisin huushollipuuhasi? 
Äiti: Kluut. Siivoaminen.
Päivi: Rätti. Pyykinpesu on lempipuuhaani.
Heli: Mää tykkä ihan kauhiast miäste ulkohommist... Siis kaivamisest, sepelin levittämisest, lautojen raahamisest paikast toisse, risusavotast. Sain 40-vuatislahjaks moottorsahan. Lähiviikkoin opeteta käyttämä. Nyy mul o metsurin saappatki, enkä missä muis kulkis.
See o jottan kamala, kui mää ikävystyn keittiöpuuhis. Ruuaks meil o usse jotta Saarioiste äiti laittama. Jos joku sisähuushollihomma on pakko sanno, ni hillon tekemises o jotta ylevä. Ko o itte hakenu metäst pualuka ja kaupast sokeri ja kuumentta tölkei uunis ja kattele uuniluukust paista lämmyne kellane valo, tuntu silt, niinko tulevaisuuski olis hiuka omis käsis. Kyl hillopurkil ainaki muutaman päivä elele, jos mailmast ruaka loppu. Tulevaisuus o mun heikko kohtan. En pysty ajattelema sitä oikkiastas juur lainka. Siäl ei näy mittä, ko joku pyytä sanoma, misä olen 5 vuaren pääst.

3. Mikä sananlasku sopisi elämääsi juuri nyt?Äiti: Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. 
Päivi: Hiljaa hyvä tulee. 
Heli: Syvä kuoppa syntyy pintaa raapimalla.

4. Mitä kirjoitit viimeksi?Äiti: Kauppalappua. 
Päivi: Viimeksi kirjoitin kirjareferaatin Työ, identiteetti ja oppiminen – kirjasta sekä esitelmän yhteisö- ja verkosto-osaamisen kehittämisestä. 
Heli: Nyy o ollu kirjottamisen kannalt vaitonaist aikka ja see vaiva ja kauhistuttaki vähä. Et jos mää olen kirjottanu itteni ontoks... Mut ain jottan tule miäle ja kolumnitilauksiaki sillon tällö. Viimeks yhte Osuuspanki lehte, sitä orottelen. Ja 2013 syksyste tule seurava kirja - see on tiato- ja kaunokirjan risteytys ja jännittä enemmän ko ikä, et kui sil käy!

Syränystävykse: Mää ja Päivi

5. Kutoa vai neuloa? Minkä käsityön teit viimeksi?Äiti: Kudoin itselleni joulunpunaiset sukat.
Päivi: Voi hyvänen aika! Kyllä on käsityöt rajoittuneet napin ompelemiseen ja vaatteiden paikkaamiseen. Mattoja on kudottu, sukkia neulottu ja päiväpeitteen paloja virkattu viimeksi noin parikymmentä vuotta sitten. Kymmenisen vuotta sitten tuli kyllä tehtyä ristipistotöitä…
Heli: Mää en os kutto enkä neulo, mut virkkamine o mul oikke rakast. Mul o iha levotoine olo, jos mää unhotan keikkareisul kouku ja lankat kotti. Usse teen jotta, mikä jää pualvälihi, mut ei simmosel ol mittä väli, ko vaa saa pirellä lankka käsis ja koukutella. Olen viime aikoin virkannu palloi pääkoristesse ja patalapui Wallini Elinan kans Sää, mää ja Hentuliisa -esityksen somistuksi varte.

6. Ketkä kolme naista ovat vaikuttaneet eniten elämääsi?Äiti: Aina Karoliina Mäkelä, Sirkka Tuominen (nyk. Vatja) ja tyttäreni Riikka. 
Päivi: Äiti, mummu ja lapsuudenystävä Riikka. 
Heli: Mun mummu eli äitin äit, ketä ol sinut ittes kans ja myäski mun kans. See ei orottanu mult mittä simmost, mihe en olis pystyny. Eikä luullu, etten pysty simmossi, mihe pystyn. Vast myähemmi olen ymmärtäny, kui harvinaist simmone ihmissuhre o.
Äirinkiäle opettajat sekä yläasteel et lukios oliva viissai ja innostunei ja kannustavi. Vaikken ol kirjailijaks ikä aikonu, ni kyl hee loi mul simmosen käsityksen, et mää olen kirjottajaihmine.
No nii ja tiätyst meijä äitki vaikuttanu o. Huano o ihmise mailmahan tul ja mailmas olla ilma äitei.

Helist mul ei ol valokuvi, mut tämne kiva vireopätkä löytys netist. Siin Heli kerto vuan 2009 ilmestyneest Pursu- tarina- ja marinakirjast. Vireoss on kivoi, kesässi tunnelmi. Juur niinko kuuluuki näi joulu all.
  
7. Joulu lähestyy. Mistä aineksista syntyy sinun joulutunnelmasi?Äiti: Kodin siivouksesta, leipomisesta ja ruuanlaitosta.
Päivi: Jouluvalmisteluista joulumusiikkeineen, jouluntuoksuineen, joulunmakuineen, joulukoristeineen, joulukorttien kirjoittamisineen. Ja lopulta rauhoittumisesta kiireettömästi sekä nauttimalla yhdessäolosta läheisten kanssa.
Heli: Mää en ol jouluihmissi kertakaikkiaska. Miätin nyyki parhalas, mil kepulikonstil pääsis täst joulust ylitte. Saan joululohtu siit, et voin tyäasioitan tehrä vähä niinko joulun siivel. Viime vuan olin joulukiartueel, tänä vuan tule nyy ainaki uussi joulukortei. Ei nee ol mittä simmossi tonttujoulunhemppiöi, enemänki vähä vastavirtta kulkevi. Mut ko niit "lämpöä jouluun" -kortei o jo hyllyt täys.
Glögien tuleminen kauppoihi on kiva asi.

Kolme vaikuttavaa naista, osa 1

Tässä kivassa iässä tulee fundeerattua kaikenlaista. Yhtenä päivänä päädyin ajattelemaan ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet elämäni kulkuun merkittävällä tavalla. Niitä on paljon. Jokainen läheinen, ystävä ja sukulainen on jollakin tapaa jättänyt jälkensä elämäni vaiheisiin ja ratkaisuihin, vaikka itse olenkin polkuni valinnut.

Ajattelin valita tällä kertaa juttuuni kolme merkittävintä naista. Valinta oli helppo tehdä. Esitin vaikuttajanaisille seitsemän kysymystä, joihin he vastasivat. Mutta ensin esittelen nämä kolme naista.

Ensimmäisenä valitsin oman äitini. Voi kuulostaa naiivilta, mutta mitäpä siitä, se on totta! Anja-äiti on kannustanut minua, ujoa ja arkaa maalaistyttöä, avaamaan suunsa ja puolustamaan itseään hankalissakin tilanteissa. Äiti on opettanut kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, työntekoa ja käsillätekemisen taitoa. 

Koulutiellä riitti myös kannustusta: ymmärsin äidiltä, että kannattaa opiskella mahdollisimman pitkälle. Sillä tiellä sain paljon tukea häneltä, ja opintojen ansiosta päädyin kokonaan uusiin kulttuureihin. Maailma avartui. Säkylän tyttö ei ollutkaan enää ujo tyttö, vaan rohkea nainen ja pätevä venäjän kielen ammattilainen.  

Sittemmin äiti on jaksanut tukea minua edelleenkin perheenäidin, työ- ja yrittäjyystehtävien yhteensovittamisessa. Suuri kiitos sinulle, äiti!

Seuraavaksi päädyin ystävääni Päiviin. Päivistä tuli ystäväni, kun hän muutti Luvalahdelle minun ollessani 9-vuotias. Minulla ei ollut ollut aiemmin oikeaa sydänystävää, mutta Päivistä sain sen. Meillä oli heti hullumaiset kujeet ja touhut käynnissä. Olimme sielunsisaria alusta asti. 

Päivi on juuriltaan kainuulainen, ja se oli minusta hauskaa. Päivi ehti asua muutaman vuoden naapurissani, kunnes joutui muuttamaan vanhempien töiden perässä Iisalmeen. Olin murrosiässä tuohon aikaan ja murhe oli valtaisa. Kirjoitimme kirjeitä ja matkustelimme lomilla toistemme luokse. Pysyimme 500 kilometrin etäisyydestä huolimatta ystävinä.

Päivi on kannustanut ja lohduttanut minua kaikissa elämänvaiheissani. Olemme kulkeneet monenlaisia polkuja, mutta aina toisiamme tukien.

Kolmanneksi vaikuttajaksi valitsin runoilija Heli Laaksosen. Olen seurannut Helin runoilijapolkua alusta asti ja olen kokenut paljon samankaltaisuutta hänen ajatustensa ja arvojensa kanssa. Heli on ollut edelläkävijä ja tienraivaaja, ei pelkästään murrerunoilijana, vaan myös hyväntuulen lähettiläänä. Synkkyys ja murhe valtaavat turhan usein meidän mielemme. Helin oivaltavista huomioista voi ymmärtää, että kauneutta ja iloa on ihan kaikkialla, jos vain haluaa nähdä sitä.

Helin  esimerkin rohkaisemana ja innoittamana olen tarttunut hullumaisiin ajatuksiin ja ryhtynyt sivutoimiseksi yrittäjäksi. Vajaa kaksi vuotta sitten käynnistimme yhteistyön Helin kanssa, ja sen tuloksena Fiinariinan valikoimassa on nyt Lystikkäi Laaksossi -tuotteita.

Seuraavassa jutussani kerron muutaman päivän päästä, miten nämä merkittävät naiset vastasivat seitsemään kysymykseeni.

Miten minusta tuli huushollerska?

Kun antaa asioille mahdollisuuden tapahtua, niin huomaa haaveidensa toteutuvan. Näin kävi minulle. Ja olen siitä niin iloinen!

I have a dream!

Parisen vuotta sitten tajusin keskellä kiireisintä perheellisen arkea, ettei pelkästään turvallinen toimistotyö tuonut minulle riittävästi sisältöä elämään. Sisälläni pulppusi ajatuksia ja ideoita vaikka muille jakaa. Kiinnostuin uudestaan käsitöistä, kädentaidoista, suomen kielestä ja sen ihastuttavasta lounaismurteesta. Pohdin, mitä voisi tehdä kaappien perukoilta löytyville vanhoille, arvokkaille liinavaatteille, pöytäliinoille ja muille kodin arvotekstiileille. Halusin yhdistää nämä kaikki kotimaiset elementit toisiinsa. Keksin aluksi ommella sisustus- ja säilytyspusseja vanhoista tyynyliinoista. Painoin pusseihin lounaismurteen nasevia tekstejä, ja niin oli ensimmäinen tuote valmis. Nyt ompelen pusseja sarjana isommista kankaista, esimerkiksi pöytäliinoista ja lakanoista. 

Hajamielisen uimavarustepussi, valmistettu vanhasta tyyny- ja pöytäliinasta.

Pitkäaikainen haaveeni omasta yrityksestä toteutui 2010, kun perustin Fiinariinan. Vuonna 2011 avasin netissä ekologisen lahjatavaraputiikin, jonka nimeksi tuli Hulvaton huusholli. Valikoimaan kuuluvat kierrätysmateriaalista valmistetut teksti- ja murretuotteet, ja tuotteet ovat pääosin Fiinariinan luomuksia. Tekstivaihtoehtojen määrä ja murrevalikoima on kasvanut koko ajan. Käyttämäni tekstit ovat omaa sanatuotantoani tai yleisesti tunnettuja sananparsia ja sanoja. 

Aikaa myöten tajusin oman rajallisuuteni, ja aloin etsiä yhteistyökumppaneita. Minulla oli uskomattoman hyvä onni, kun löysin ensimmäisenä Päivi ja Janne Brunoun alpakkalusikoineen. Meillä löytyi saman tien yhteinen sävel, ja nyt putiikkini valikoimassa on Brunoun perheen tekemiä lusikkatuotteita: avaimenperiä, pyyhemerkkejä ja magneetteja (http://beloved.fi/).

Alpakkalusikoista valmistetut pyyhemerkit, nakutteli Beloved.fi, sanaili Fiinariina.

Merkittävä tapahtuma oli kesällä 2011 alkanut yhteistyö runoilija Heli Laaksosen kanssa. Heli innostui kotimaisista kierrätystuotteista, joihin painettaisiin hänen runojaan. Hulvattoman verkkokauppaan tuli Helin runotuotteille oma tuoteryhmä Lystikkäi Laaksossi. 

Käyttämättömät ylijäämäpyyhkeet muuntuivat Helin runojen avulla uusiksi keittiöpyyhkeiksi.

Helin ajatuksesta aloimme kehitellä Toivottoman karottajan kukkaroa, joka sitten toteutettiin yhteistyönä Niinuskan kanssa. Kukkaron myynti alkoi viime jouluna, ja se on osoittanut loistavasti toimivuutensa itse pääsuunnittelijankin kohdalla.

Niinuska - Hulimaa - Fiinariina -yhteisluomus

Olen edelleenkin turvallisessa toimistotyössä, mutta nyt minulla on kanava purkaa hullumaisia ideoitani, ja voin tituleerata itseäni huushollerskaksi. Samalla aaltopituudella ajattelevia asiakkaita on riittänyt ilokseni yllättävän paljon. Uudet ideat koputtavat jo innokkaana ovella, mutta niistä ja monesta muusta asiasta kerron tuonnempana.