tiistai 29. lokakuuta 2013

Lempipuuhia vol. 2

Tykkään touhuta. 
Istun harvoin paikoillani. 
Jos istun, niin teen käsitöitä, luen, venyttelen tai rasvailen ja akupainelen käsiäni sekä jalkojani. 

Työssäni joudun istumaan ihan riittävästi. Haaveilen seisomatyöpisteestä, koska istuminen ei ole ihmisen juttu.

Katselen televisiota todella vähän, sillä en malta istuskella. Telkkarista tulee sitä paitsi pääosin ihan potaskaa, joten en menetä mitään.

Yritän olla rasittamatta muita touhotuksillani. Näyttää siltä, että ainakin perheeni ymmärtää minua.

Tekemisen meininki ja työn arvostus on tullut verenperintönä. Äitini on edelleenkin äärettömän kova tekemään ja touhuamaan. Välillä sanon hänelle, ettei ihan niin paljon tarvitsisi puunata ja pöllyttää, mutta minkäs sille mahtaa.

En ole mikään huusholli-ihminen, mutta raivaaja kyllä. Tykkään järjestellä tavarat omille paikoilleen ja kierrättää turhat ja tarpeettomiksi jääneet tavarat pois. "Taas  äiti on vienyt sen kirpparille!" voi joku perheestämme huomauttaa, kun joku tavara on poistunut ennenaikaisesti keskuudestamme.

Tykkään touhuta monenlaisia juttuja samaan aikaan. Päätyöni ja Fiinariinan & Hulvattoman huushollin verkkoputiikin lisäksi harrastan liikuntaa lähes joka päivä. Liikun sisällä ja ulkona, vuodenaikojen mukaan lajeja vaihdellen. Hulvattoman flikan blogipostauksia ja Fiinariinan juttuja kehittelen päässäni lenkeillä tai työmatkaa ajaessani. Blogin kirjoittaminen on tärkeä henkireikä minulle. Myös lukeminen on mieluisaa puuhaa, kun maltan vain pysähtyä.

Nyt on meneillään joulunajan myyntitapahtumien suunnittelu ja tuotteiden tekeminen sekä tilaaminen. Fiinariina on mukana ainakin Uudenkaupungin, Mynämäen, Mietoisten joulumarkkinoilla sekä Kädenjälki-liikkeessä Euran Kauttualla. Yksi uusi tuotekin on tulossa Hulvattoman huushollin valikoimaan. Siitä kerron tuonnempana. Tämän kaiken lisäksi lupauduin toimimaan kotiseutuyhdistyksemme aktiivisena jäsenenä. Nyt en taida tarvita enempää virikkeitä arkeeni.


tiistai 22. lokakuuta 2013

Tuuki moneen lähtöön

Länsisuomalaisissa huusholleissa tavataan panna tuuki pöytää koristamaan. Sehän on tuttu juttu. Sitten saatamme käyttää hantuukia, joka on (käsi-/astia)pyyhe. Entäs nestuuki? Kankaista nestuukia harvempi enää käyttää, mikä on hygienian puolesta hyväkin asia.

Tuikitärkeän tuukiperinteen säilyttämiseksi innostuin ideoimaan pari vuotta sitten uuden tuukin. Lounaismurteessa ei tätä sanaa ole tiettävästi aiemmin käytetty, mutta se sopii mainiosti kuvaamaan peffan alle pantavaa laudeliinaa: perstuuki. Siinäpä sana! Se ero hantuukiin ja nestuukiin nähden on, ettei tähän tuukiin ole tarkoitus pyyhkiä.


Kun sana oli keksitty, lähdin etsimään sopivaa materiaalia. Hankin isohkon erän käyttämättömiä pellavasekoitteisia keittiöliinoja, jotka muuntuivat uuteen tarkoitukseen sopiviksi laudeliinoiksi. 

 

Perstuukista tuli viime joulun hittituote, kun raumalainen lehti nosti sen joulun alla otsikkoihinsa: Peffan alle perstuuki. Toimitin solkenaan Raisan Taruliina-putiikkiin näitä lauteiden koristuksia lahjapaketteihin piilotettavaksi. 

Kaikki halukkaat eivät saaneet toivomaansa tuukia, mikä vieläkin harmittaa minua. On kovin vaikeaa ennakoida, mistä tuotteesta tulee suosittu. Mikähän tänä jouluna nousee suosituimmaksi tuotteeksi? Sitä yritän seuraavaksi ennustaa. 


Mielestäni mukavinta tämän sortin käsityöläisyydessä on se, että murre muuntuu myös uusien sukupolvien käyttöön, ja murteella leikittely on suorastaan suositeltavaa!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Lempipuuhia, vol. 1



Tykkään nukkumisesta.

Tykkään nukkumaanmenosta, sopivan nukkuma-asennon hakemisesta samaan tapaan kuin kissa hakee oikeaa kieppiasentoa.

Tykkään nukahtamisen tunteesta, raukeudesta, uneen vaipumisesta.


Tykkään olotilasta, kun on saanut nukkua riittävästi. Minulle riittävästi tarkoittaa vähintään kahdeksaa tuntia. Silloin tuntee olevansa oma itsensä, eivätkä pienet vastoinkäymiset muljauta päivänkulkua päälaelleen.
 




Syksyn kylmyyden ja pimeyden etuja on, ettei öisin herää kuumuuteen tai valoisuuteen. Saa nukkua piehtaroitamatta paksun täkin alla sikeästi aamuun asti.

Väitän, että liikuntaa ja terveellistä ruokavaliotakin tärkeämpi avain hyvinvointiin on riittävä uni. Kun on virkeä, jaksaa ryhtyä rutiinin lisäksi muuhunkin. 

Viikonloppuisin on mukava torkahtaa ruuan päälle päiväunille. Kunpa sellainen onnistuisi arkisinkin. Tykkäätkö sinä nokosista ja tirsoista? Käytkö sinä ruokaperäsille?