Lusikka monessa sopassa

Olen touhukas. Joskus liiankin puuhakas. Luullakseni läheiseni ovat sopeutuneet siihen.

Yritän purkaa tarmokkuuttani moneen asiaan samaan aikaan sata lasissa. Saunan jälkeen voin rentoutua hetkeksi terassille maalaismaisemaa katsomaan. No joo, pakotan itseni välillä pysähtymään, etten mene ylikierroksille. Katson joskus jopa telkkaria. Under the Dome, Vain elämää ja Voice of Finlandit pysäyttävät minut. Juu juu, vaikkei uskoisikaan.

Viime aikoina olen sivutoimisen yrittäjyyteni lisäksi innostunut aikuisyleisurheilusta. Tyypillisen keski-ikäisen tavoin aloitin uudelleen nuoruudenharrastukseni. Olin nimittäin parikymppiseksi asti aktiiviurheilija SM-tasolla. Pakko todeta, että aikuisurheilu on jotenkin hassu termi, mutta parempi kuitenkin kuin ennen käytössä ollut veteraaniurheilu. Aikuisurheilu vie ajatuksen viihteen puolelle, mutta siitähän ei tässä lajissa suinkaan ole kyse. 
Toivottavasti tulevaisuudessa ei tarvitse erotella lasten/nuorten/nuorten aikuisten/aikuisten/minkä tahansa ikäisten urheilua vaan kaikki voisivat urheilla saman liiton alla.

Osallistuin elokuussa Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) järjestämiin yleisurheilun SM-kisoihin Jyväskylässä. Sen verran jäi hampaankoloon, että ensi vuonna kisataan uudestaan samassa lajissa mutta myös parissa muussakin. Ensi viikolla on vielä yksi kilpailu ja sen jälkeen voin aloittaa uuden peruskuntokauden. 

Valitettavasti ei ollut minun tulokseni tämä...

Urheiluharrastus ei riitä tainnuttamaan minua, joten olen sotkeentunut lisäksi yhdistystoimintaan. Minut saatiin ylipuhuttua mukaan paikallisen kotiseutuyhdistyksen toimintaan. Olen ollut vuoden alusta Wirmo-Seuran sihteeri takataskussani tukku ideoita ennestään vireän yhdistyksen toiminnan kehittämiseen. Siellä on muuten kamalan luonnikkaita ihmisiä!

Puheenjohtaja näytti sihteerille mallia.

Olen ollut yhdistyksen talkoissa mm. leipomassa yli 1 200 Mynämäen ruskeaa kakkua (resepti 1700-luvulta). Se oli mukavaa puuhaa aikaansaavassa naisseurassa maamiesseurantalolla, vaikka olin vielä noviisi leivontahommissa. Pikkuleipiä myytiin Laurin markkinoilla elokuussa maalaistentoritapahtumassa. Kaikki taidettiin myydä, ja jos joku sai hieman epämuodostuneitä pikkuleipiä osakseen, niin minä ilmoittaudun syylliseksi. 

Mynämäen ruskeat kakut vetäytymässä ja odottamassa lopullista pakkaustaan.

Seuraava Wirmo-Seuran iso tapahtuma on runoilija Heli Laaksosen Pienen perunannostokiertueen Mynämäen keikka 16.10. Tapahtumajärjestelyt ja lipunmyynti ovat kiivaassa vauhdissa.  
Tämä kaikki lähti liikkeelle tästä: Heli kyseli alkuvuodesta minulta, tietäisinkö Mynämäestä jotakin yhdistystä, joka olisi kiinnostunut hoitamaan hänen runoiltansa järjestelyt ja löytyisikö sopivaa paikkaa. Minä tietysti heti ilmoitin, että meidän kotiseutuyhdistyksemme ottaa homman oikein mielellään hoitaakseen ja tilatkin löytyvät. 

Lippuja on nyt myyty jo kohta puolitoistasataa ja toinen mokoma on vielä tavoitteena. Enempää ei taida lukion juhlasali vetää...

Usko tai älä; osaan myös kieltäytyä. 
En ole ryhtynyt Mynämäessä minkään puolueen ehdokkaaksi missään vaaleissa, vaikka on pyydettykin. Muutama yhdistys on kosiskellut minua, mutta olen tajunnut kieltäytyä. Eiköhän sitä tässä riitä yhdelle jo puuhaa.