Olen vieläkin haltioissani Kroatiasta, keväästä ja kulttuurieroista. Palasin mieheni kanssa alkuviikosta lyhyeltä lomalta Porecista, Istrian niemimaalla sijaitsevasta satamakaupungista. Olin ensimmäistä kertaa Kroatiassa ja uskon, että palaan sinne uudestaan.
 |
| Kroatian mänty vs. suomalainen Honkanen |
Asuimme nuoren parin kodin yhteydessä olevassa huoneistossa, jossa saimme itse kokkailla välimerellisiä herkkuja tuoreista kalamarketin raaka-aineista. Minua viehätti alusta alkaen tunnelma, joka välittyi kaupungista ja sen asukkaista: suloisen luonteva sekoitus slaavilaisuutta, italialaisuutta ja välimerellisyyttä. Maisemaan mahtuivat palmut ja havupuut sulassa sovussa. Ihmisten suissa soljuivat niin kroatian kuin italian kielikin.
 |
| Pääsin perkaamaan nämä kaverit. |
Ulkomaanmatkojen yksi tärkein ohjelmanumeromme on tutustua paikallisten markettien ja torien valikoimaan. Niissä paikoissa vierähtää yleensä pitkä tovi, kun suunnittelemme päivän ateriat. Porecin torilla ja kalamarketissa päämme menivät pyörälle runsaasta valikoimasta, kun kalat, äyriäiset ja vihannekset olivat niin tuoreita ja edullisia.
 |
| Mustekalat päätyivät salaattilautasillemme. |
Porecin lisäksi pistäydyimme myös Pulassa ihastelemassa hyvin säilynyttä amfiteatteria. Istrian niemimaan arkkitehtuuri oli välimerellistä: valkoiseksi kalkituissa taloissa oli punatiiliset katot.
 |
| 500-luvulla rakennettu Eufrasiuksen basilika, Unescon maailmanperintökohde siintää taustalla. |
Ihmiset olivat
kohteliaita ja ystävällisiä, kuinkas muuten. Elämä siellä on tuskin sen
helpompaa kuin täälläkään, mutta hyväntuulisuus oli vallitseva
ilmapiiri.
Voisimmeko oppia olemaan vähän iloisempia täälläkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ja palautteet ovat oikein tervetulleita!