keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Lusikkasoppa

Kerronpa teille, miten päädyin hääräämään lusikoiden kanssa. 

Olin aktiiviurheilija yleisurheilussa 21-vuotiaaksi asti, ja voitte vain arvata kuinka paljon palkintolusikoita ja -mitaleita minulle kertyi. 256 lusikkaa ja 185 mitalia! 

Monille niin tuttu Omenankukka-palkintolusikka

Kummastelin pienenä flikkana outoa traditiota jaella palkintolusikoita kaikissa käpykylien ja kulmakuntien kisoissa kaikille osallistujille (no pistesijoille päässeille ainakin). Ajattelin tuolloin, että saisinpa joskus jotakin muuta palkinnoksi kuin lusikoita ja mitaleita. Sainhan minä muutakin: pokaaleita ja palkintolautasia.

Lapsuuskodista muuttamisen jälkeen kantelin lusikkalaatikkoni kiltisti uusien kotieni ullakoille ja varastokoppeihin. Uskottelin itselleni, että jossakin niitä vielä tarvittaisiin. Monta kertaa pohdiskelin erilaisia käyttötapoja päätymättä mihinkään oivalliseen ratkaisuun. Oikeassa käyttötarkoituksessaan lusikat olivat käyttökelvottomia.

20 vuoden kypsyttelyn jälkeen lusikat päätyivät käsityöprojektieni kohteeksi, kun olin yrittäjäurani alkuvaiheessa. Halusin vihdoinkin löytää jonkin ratkaisun, jolla lusikat saataisiin hyötykäyttöön. Lähdin tekemään kaikenlaisia kokeiluja. Minusta tuntui upean radikaalilta sahata ensimmäinen lusikka poikki, vau! 

Tein ystävälle ja kummipojalle omat lusikkanaulakot

Yksi hauska kokeilu oli se, kun ripustelin pätkittyjä lusikanvarsia ja -pesiä kauniiden nauhojen varassa joulukuuseemme. Samaisen kuusen oksilla killui myös palkintomitaleita. Ja ulkona tuikkivat pokaaleista valmistamani lyhdyt! 

Omien kokeilujeni jälkeen päädyin etsimään valmiimpaa ratkaisua ja sopivaa yhteistyökumppania. Ei mennyt kauaakaan, kun löysin Päivin ja Jannen Mäntsälästä. Meillä löytyi heti yhteinen sävel. Aloitimme yhteistyön käyttämällä lounaismurretta uushopeisissa tuotteissa, ja siitä innostuneena jatkoimme myöhemmin kolmelle uudelle murrealueelle Pakise murteella -tuotesarjassa. Viimeisimpänä tulokkaana ovat etuoikeutetusti omana sarjanaan Snygii slangikamaa -tuotteet. 

Nakutteli: Päivi ja Janne/beloved.fi; Sanaili: Riikka/Fiinariina; Kuvasi: Krista Keltanen
Copyright: Krista Keltanen
Snygii slangikamaa -pyyhenaulakon kyltit
Snygii slangikamaa -avaimenperät

Ihan kaikkia palkintolusikoitani en ole raaskinut laittaa hyötykäyttöön. Jos en osannut olla kiitollinen aikanaan näistä lusikoista, niin nyt haluan lämpimästi kiittää kasvattajaseurojani lusikkasopasta, jonka aiheutitte minulle.

6 kommenttia:

  1. Oi miten ihana tarina! On todella hienoa kuulla tarinoita lusikoiden takana. Minulle kertyi yksi ainoa koulujenvälisitä. Päädyin kuulantyönnössä kolmanneksi... mutten, kuten esim. hiihtokisoissa sainkin pidellä perää.

    VastaaPoista
  2. mahtava idea ja upeita ovat uusiokäytettyinä nuo lusikat!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista. Jokaisen lusikan takaa löytyisi vielä oma tarinansa iloineen, tuskineen ja hikipisaroineen. Niitä voi sitten muistella keinustoolissa, kun on aikaa :).

    VastaaPoista
  4. Nostalgiaa! Taidankin mennä äidin lusikkavarastolle, jos vaikka mun unohduksissa olleet lusikat olisiva viel tallessa

    VastaaPoista
  5. Voi tosi kiva postaus! ite harrastin yleisurheilua lapsuusaikoina, ja me saatiin vaan pokaleita/mitaleja palkinnoks.. noi lusikat olis ollu kivoja ja hyödyllisempiä! :)

    http://mmilya.blogspot.fi <- saa tulla moikkaamaan ja liity ihmeessä lukijaksi jos tykkäsit! (: tällä hetkellä käynnissä myös 30€ lahjakortin arvonta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta palautteestasi. Oletko ajatellut yleisurheiluharrastuksen aloittamista uudelleen? Minä haaveilen siitä. Ehkä jossain vaiheessa saan raivattua tilaa sillekin.

      Poista

Kommentit ja palautteet ovat oikein tervetulleita!