tiistai 12. kesäkuuta 2012

Luvalahre flikoi

Sain viettää huolettoman lapsuuden Säkylän Pyhäjärven rannalla pienessä Luvalahden kylässä rasavillien poikien ja viisaiden naapurinmummujen seurassa. Isä ja äiti kävivät tehtailla töissä, ja minä kävin koulua pienessä kyläkoulussa.  Minulla oli vilkas mielikuvitus ja leikin paljon ulkona naapurin pojan kanssa. Olin pienenä hyvin ujo ja kiltti, mutta onneksi iän myötä olen saanut ääneni paremmin kuuluviin.

Maalaismukula sivistää itseään.


Alle kouluikäisenä olin usein naapurin mummujen luona hoidossa. Siellä vietetyt hetket ovat jääneet hyvin mieleeni. Mummut kertoivat minulle tarinoita omasta elämästään, ja minä kuuntelin korvat hörössä. Olin aidosti kiinnostunut vanhoista jutuista. Opin tekemään käsitöitä, pelaamaan paskahousua ja täyttämään ristikoita. Kaihileikkaukseen valmistautuvalle naapurin Fanni-mummulle näytin miten päin vaatteet puetaan päälle ja luin päivän lehdet, vaikka en vielä osannutkaan lukea. Apu oli siis molemminpuolista ja luontevaa. Itse sain huolenpitoa, rakkautta ja sukupolvien välisen yhteyden, mikä ei ole nykypäivänä enää itsestäänselvyys.




Naapurin Fanni-mummu, minä keskellä ja poika naapurista.


Kiinnostukseni historiaan, kieliin ja murteisiin kumpuaa näistä kokemuksistani, jotka sain elää lapsuudessani. Aina kun vain on mahdollista, hakeudun sinne, missä on iäkkäitä ihmisiä ja voin kuunnella heidän tarinointiaan murteella. Silloin aika pysähtyy ja voin olla taas hetken lapsi.


Mää nuarena flikkana

2 kommenttia:

  1. <3 Ihanaa tarinaa ja ihania kuvia kerrassaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina! Välillä on kiva muistella lapsuutta ja kuvien kautta se onnistuu jotenkin parhaiten.

      Poista

Kommentit ja palautteet ovat oikein tervetulleita!